h u o h. Siis kaikki mun tekeminen tuntuu saavan vastustusta. Ottaa päähän. Varsinkin kun kyseessä on moni asia josta pidän, jotka on mulle jotenkin terapeuttisia tai niin edelleen.
Esimerkiksi ompelu.. Ensin koneet tökkii pahasti. Noh, mun isäni saa saumurin kuntoon. Kohta menee ompelukone rikki. Saan äidiltä koneen lainaan. Sitten ei olekaan oikein kankaita, enkä meinaa millään saada kyytiä kangaskauppaan.. Ja yllätys yllätys, kun olen saanut kankaita hommattua ja ommeltuakin hieman jotain, tadaaa, saumuri tökkäää ajotukset ihan mettään. Phuuh. Jos sen vieä huoltoon sais.. Mitähän sitten seuraa.. Toinen asia on ollu liikunta, jota en oikein oo päässy nyt harrastamaan syystä tai toisesta. Ottaa päähän sekin. Ja kun tässä nyt alettiin vuodattaa niin myös patiosuunnitelmat seisoo ja sekin ärsyttää ja ja.. Siitä sit päästään siihen, kuinka eräs kuvanmuokkausohjelma vastustaa mua. Haha. Monesti ajatellut blogata mutta daaamn, kyseinen ohjelma ei anna tallentaa kuvia vaan miettiii ja miettiii. Ja ihan totta, vaihdan toiseen..
Meidän pikku tyttömme puhuu jo todella paljon ja onkin melkoinen papupata, ainakin kotona. Eräs päivä kiinnitin huomiota siihen kuinka hän sanoi hienosti "äidin". Siis Deellä. Mitääh? Itse kun olen käyttänyt lähinnä "äitin" tai "minun".. Jännä juttu. Varmaankin kirjoista tai videoilta oppinut. Kuten jotkut muutkin jutut. Esimerkiksi tyttönen sanoo sopivissa tilanteissa aina "voi sentään".. :D Elämän pieniä iloja..
Meidän äitienpäiväkortit. Mammalle, Mummille, iso-Mummeille ja iso-Mummalle. Huh. Oon ylpee tosta tytöstä. Yleensä ei halua sotkea käsiään ja kerhossakin monet kerrat menty sit pensselilinjalla. Mutta kun kerroin miksi nämä tehdään ja näytin esimerkkiä, niin neitikin innostui. :)
Ja tässä sitten minun panokseni. Leimasimella linnut kuoreen. Pitäisi varmaan hommata uusi leimasintyyny..
Ja hurraa! Nää jopa ehti äitienpäiväksi perille kaikille.
Muutama yksityiskohta, joista pidän lapsen huoneessa. Kuvat on jälleen mitä on..
Tuon Hello Kitty-kellon mieheni halusi välttämättä kotiuttaa kirpparilta. Olin jotenkin tosi yllättynyt tästä. No se sopii kieltämättä tosi hyvin lapsen huoneeseen. Pikku Myyn kuva on vanhasta Muumi-kalenterista ja sinipohjainen taulu on ikean lahjapaperista. Etummaisessa kehyksessä on ihanan ystäväni pojan kuva. Noilla lapsilla on vain muutama viikko ikäeroa ja siis en kestä miten ihania he ovat yhdessä leikkiessään.
Ja nuo taulut tosiaan pitäisi joskus saada seinällekin. En vain osaa päättää paikkaa..
Pilvi ja värikkäät pisarat. Askartelin tämän tytön ollessa pari kuinen. Piti saada jotain kivaa katseltavaa hoitopöydän viereiselle seinälle. Monet hymyt se on saanut aikaan. Kun lapsi muutti omaan huoneeseensa, tämä tuli tietysti perässä. Ihanaa miten hän vieläkin välillä makoilee lattialla ja katselee tuota.. :)
Tämä salkku on niin ihana. En vain voinut olla ostamatta sitä sillon joskus. Se on jo kertaalleen korjattukin.
Eräs aamu mietin, mitä me voitaisiin lapsen kanssa tehdä yhdessä jotain kivaa ja vähän erilaista. Katselin kaappeihin sillä silmällä. Hetken pähkäiltyäni silmiin osui kangaskassi, joka on odotellut pintaansa maalia. No nythän on loistava hetki, ajattelin. Lapsikin oli heti ihan mukana ja heilui malttamattomana pensseli kädessä, kun äiti levitteli sanomalehtiä. En löytänyt sormivärien mukana tullutta essua mistään, joten kietaisin mun erään paidan (joka on odotellut saksimista..) neidille päälle. En kestä miten hyvin sopi tuo väri hänelle. Oli oikeen saman sävyinen pinnikin.
Olin ensin vähän hölmö kun kaadoin monta väriä samaan aikaan alustalle. Totta kai ne on pakko saada sotkea keskenään. Jatkossa annoin lapsen valita värin ja maalata sillä hetken, alusta puhtaaksi ja sitten vasta uus väri..
Ja myös toinen asia mitä ei olisi ehkä kannattanut näyttää lapselle. Nimittäin roiskiminen! Sain vähän pyyhkiä takana olleesta seinästä maalia, kun sitä lensi molempiin suuntiin :D
Ei tullut otettua parempaa kuvaa enää, mutta tällainen oli lopputulos. Maalattiin myöhemmin toinenkin puoli, josta tuli kyllä aika hieno kans. Tyttö löysi äidin maalailulaatikosta telan, jolla sai aikaan hauskaa jälkeä. Pitää laittaa myöhemmin vielä parempia kuvia siitäkin.
Huh. Viime aikoina on tuntunut siltä, että koko ajan olisi jotain tekemistä ja päivät täyttyvät ties mistä asioista, mutta sitten kuitenkaan en nyt muista kauheasti viime viikoista mitään. Olen ollut jostain syystä hirveän väsynyt eikä mielessä pysy oikein mitään. Sen sentään muistan, että kävimme vanhempieni sekä isovanhempieni luona. Tyttö oli aivan riemuissaan vanhempieni kissoista ja yksi kissakin tuntui olevan ihan hulluna meidän neitiin. Se meinasi koko ajan tulla autoonkin, kun olimme lähdössä. :D Olimme jo lähdössä ajelemaan kotiin päin, kun kuulin kummieni olevan mökillään. Käskin mieheni ajaa sitä kautta. En ole nähnyt kummejani varmaan kolmeen(!) vuoteen, eli he eivät ole myöskään nähneet tytärtämme. He ilahtuivat todella paljon yllätysvisiitistämme ja kyllä se meidänkin päivämme kruunasi hienosti vaikkei pitkään ehdittykään olemaan.
Kello oli jo kahdeksan, kun pääsimme vihdoin kotimatkalle. Vähän hirvitti miten ilta menee lapsen kanssa jos hän nyt nukahtaa autoon koko matkaksi.. Luojan kiitos meillä oli mukana titi-nalle cd, jota kuunneltiin valehtelematta koko matka. Vain kolme kertaa ehti pyöriä. Ja lapsi pysyi iloisena hereillä koko matkan! Pitää siis muistaa tämä jatkossakin. :)
Ja kyllä meillä oli kamerakin mukana, mutta se unohtui visusti reppuun. Harmi kyllä. Ehkä ensi kerralla. Nämä kuvat on viime viikon aikana napsittu. Nyt odottelen postista saumuriin uutta yläsiepparia ja suunnittelen äitienpäivälahjoja.
Patiollekin on mietinnässä kaikkea mahdollista kalusteista kukkaistutuksiin. :)
